Elokuun pimenevät illat… Eiku. On vielä heinäkuu. Kylmä sellainen. 

Yöt  pimenevät ja iltalenkille täytyy haalia villaa ja pitkää lahjetta. Meri on rauhallinen, muuten ilma tihkuu kehnoksi jäänyttä kesää. Sammakoita piisaa yötunneilla.  

Loma! Hitaus! Viipyileminen! Kaikki irti pyykkituvan terapeuttisesta rauhasta. Mikä siinä onkin, että pyykin mukana tuntuu puhdistuvan myös puolet mielestä.

Paljon ei näy. Pilvet ja sade sekoittavat. Kesä hoi?   
   

Työviikko paketissa ja yksi vielä edessä. Kotimatka irrottaa taas kauniisti duuni-arjesta. 

Viikon päästä muija kirmaa laitumille. Silloin pysähtyy aika, lyhenevät helma ja hihat ja keittiössä alkaa porista kesän herkut. 

Kyllä. Olen valmis lomaan. Etenkin tällaisena kesän ensimmäisenä hellepäivänä.